En tiiä, kunhan selitän.

Kaveri osallistui tähän #kutsumua kamppikseen Twitterissä ja tuli sellainen olo, että ei vitsi mäkin voisin osallistua.

Nykyään jo vähän hymyilyttää, että mun olemassaolo on oikeesti kutittanut joidenkin persettä niin kovasti.  Aikoinaan ei kuitenkaan naurattanut ja kyseiset ihmiset on mun silmissä vieläkin täyttä paskaa ja syöpää ihmismuodossa.  Toivon mukaan näiden ihmisten maailma on jo vähän muuttunut isommaksi, voi muuten olla suhteellisen vaikeeta elää täällä. Nää ihmiset ei varmaan edes muista mua ja sanomisiaan, pointtihan kuitenkin on et mä muistan kaiken. Ja niitä sanomisia on nyt käyty läpi uudestaan ja uudestaan aika helvetin monta vuotta tuolla pääkopan sisällä. Eikä se kyllä erityisen hyvää tee kenellekään.

Miettikää sitä myrkkyä mitä suollatte suustanne ja  minkälaisen ihmisen leiman siitä hyvästä saatte otsaanne. Siinä jää se ”nolo/miksi nyt ikinä sitä nimittelette”- ihminen reilusti kakkoseksi. Se ihminen ei ole ongelma, sä olet se ongelma sun pienen maailman ja suvaitsemattomuuden kans.

”Love me or hate me. Either way I’m on your mind”

Tai jotain siihen suuntaan.

Fuk u all, ja sori mut oon kylläkin helvetin upea~

Tagit: avautuminen, kiusaaminen, kutsumua.