En tiiä, kunhan selitän.

Aikas hyvä vuosi oli noin omasta mielestä, mitä ois toivonu enemmän niin kavereiden näkemistä. Jos Teemuu ei olis, niin olisin varmaan ihan mökkihöperö tän vuoden jäljiltä. Kavereiden näkemistä vaikeutti se, et oli kaks työssäoppimista ja sit lopuksi päättötyötä ilman läsnäolopakkoa. Sit on myös ne kaverit, jotka asuu siellä ja täällä ja on kovin vaikeaa saada kaikkien aikataulut ja rahatilanteet kuntoon samaan aikaan buu. Ehkä tänä vuonna paremmin sit. Toinen mikä harmittaa, niin se et en oikeestaan tehnyt hirveästi blogin lisäksi omaa piirtelyä. Piirtely on keskittyny aika vahvasti kouluun ja tähän blogiin.

Noin muuten hienoja juttuja tältä vuodelta oli kyllä kaikki näkemiset kavereiden kanssa, mökkeilyt ja muut. Mun joulukin oli tosi huikee, vietin itseasiassa ekaa kertaa joulua jossain muualla ku kotona. Oli oikein jees viettää siis joulua Teemun ja sen perheen luona. Mulla on paha tapa synkistellä aina syntymäpäivänä ja jouluna, eli tänä vuonna mun ei tarvinnut masistella kumpanakaan päivänä how cool is dat. Sit tietysti on tosi siistiä päästä vähän sisälle tähän sarjisblogiyhteisöön, vaikka oonki viel semmonen, joka vaan seuraa muiden blogeja suhteellisen vähin äänin. Mut on ollu ihan huikeeta saada muilta sarjisbloggaajilt kommentteja ja tykkäyksiä, tekee aina mieli kieriä lattioilla. Uskoo pikkuhiljaa jopa siihen, että tätä lukee muutkin kuin kaverit ja sukulaiset haha. ::D

Lisäksi mainittakoon, että mulla on kyl tapa synkistellä noin muutenkin. Mut tämä vuosi on mennyt tosi hyvin sen suhteen, että en oo sitä harrastanut melkein ollenkaan. Muutamia pahoja päiviä on ollut silloin tällöin, mut nykyään niihin osaa suhtautua vähän erilaisemmin mitä joskus 17-18v. Pahat päivät on ehkä jotenkin helpompi kestää kun tietää, että ei tarvi olla pitkiä aikoja kuitenkaan yksin ja oppinut pitämään ittensä pinnalla. Oon myös paljon tässä opetellut siihen, että sanon kun jokin häiritsee. Mulla kun on ollut taipumusta vaan nieleskellä itekseni, kaikki mitä mulle on syydetty. Oon varmaan ärsyttänyt monta kertaa nyt kavereita ja ihmisiä, ihan vaan omalla jästipäisyydelläni ja rehellisyydellä. Mutta en kadu, sillä voin paljon paremmin kun en jätä asioita sanomatta. Oon kokenut tosin harmilliseksi sen, että kun kerään rohkeuteni ja kerron jos koen tulleeni loukatuksi. Niin toinen ihminen kääntää sen niin, että hän loukkaantuu siitä, että minä loukkaannuin.

”When a person tells you that you hurt them, you don’t get to decide that you didn’t.”

– Louis C.K.

Mut sit takas muuhun! Nyt mulla onkin sit edessä valmistuminen tässä kuussa hyi ja pitäis alkaa vähän suunnittelemaan sitä sun tätä. Et semmoista, kiitos kaikki kivat ihmiset vuodesta 2015.

Ps. Vois olla kiinnostavaa tietää, et minkälainen määrä porukkaa tätä blogia säännöllisesti seuraa? Et jos haluutte antaa itsenne ilmi, niin laittakaa tyylii kommenttia tai tykätkää tms. En pakota, oon vaan utelias ja tottakai semmonen tieto motivoi höhö.

Kategoria: Yleinen.
Tagit: 2015, avautuminen, emotionaalinen höhlä, luv lyfe, vuosikatsaus