En tiiä, kunhan selitän.

Mul ei siis oo mitään sosiaalista elämää tääl mis mä asun. Teemu on ainut jota nään sillain joka viikko tääl tai Tampereel. Mut sit grasukavereit nään ehkä 1 tai 2 kertaa kuussa Tampereel. Muita kavereit muutamia kertoja vuodessa, riippuu vähän miten saadaan rahatilanteet ja vapaa-ajat yhteen. Kaiken muun ajan oon yksin kämpillä ja siihen hajoaa pää. Tähän kurjaan fiilikseen ku heittää jotain stressiä työnhausta ja muusta, niin uiskentelu itsesäälissä on naurettavan helppoa ja taattu lol.

Kategoria: Yleinen.
Tagit: avautuminen, elämä on niin rankkaa, emotionaalinen höhlä, taasko mä valitan