En tiiä, kunhan selitän.

Meinasin piirtää tähän yhen varsinaisen tapahtuman, mut se meni vähän monimutkaiseks ja oon laiska ja tää tapaus herättää niin suurta raivoa mussa. Mut voin selittää sen. Eli olin 16-vuotias. Mul oli siihen aikaan ensimmäinen poikaystävä, oltiin siinä sen asuinpaikalla ja saavuttiin uimarannalle. Noh heti ensimmäisenä jäädään valitettavasti hengaa jonkun idioottiporukan keskelle, tällä exällä kun oli joku tarve miellyttää jopa idiootteja, joista se ei pitänyt. Ihan sama saiko se nokkiinsa siinä samalla. Mut ensimmäisenä alkaa semmonen ”Ai tääkö on tää sun nykyinen…”. Sit muhu päin käännytään kattoo ja sit ”Ei millään pahalla, mut en panis sori.”. Ja mua vaan hämmentää koko tilanne niin paljon, okei ei ollu eka eikä viimeinen kerta kun mulle avaudutaan päin naamaa mun pantavuudesta jne. Koin vaan niin suurta vastenmielisyyttä koko henkilöä, tilannetta, porukkaa ja silloista poikaystävääni kohtaan. Ja se keskustelu jatkuu sillä, että sit aletaan pohtia kuinka silloiseni entinen oli paljon kuumempi jne. Ja exäni oli vain hiljaa, ei tehnyt minkäänlaista elettä, että nyt lähdetään vetää. Sitten vielä keskustelu etenee siihen, että kyseiset ihmiset suunnittelee lähtöä rannalta. MUTTA ne ei sitä tee, ennen kuin ne näkee kun mä käyn heittää mun uikkarit niskaan ja pääsee arvostelee mun bikinikropan.

Jossain vaiheessa sit kävin sniikkaamassa uikkarit niskaan ja kun muut viel hengaili, niin painelin veteen. Sit jonku ajan päästä exäkin oli heittäny uikkarit ja oli tulos kans veteen. Mut sit sama porukka seuraa sitä laiturille ja alkaa jutella sille ja vilkuilee jatkuvasti mun suuntaan. Noh kuinkas ollakkaan, exä alkaa siinä sit huutelee mulle laiturilta et ”Hei Milla, tuutko käymään täällä?”. Totta kai mä tajuan mitä tässä haetaan ja oon vaan silleen et nahh, miks? Mitä asiaa sul on? Sit se vaan huitoo ja ”Tuu käymään tääl laiturilla. Tuu ylös. Tuu käymään.”. Siinä sit aattelin itekseni et vitut, mennään sit. Toivottavasti se on mun vihan arvoista sulle. Se on jännä tunne kun joku, jota pidit kivana ihmisenä suostu tommoseen. Ihan kivahan se on käskyttää tyttöystävä kusipäiden eteen näytille bikineissä, et ne voi arvostella sen kropan.

Jos exä sattuu lukeen mun blogii, niin moikkelis vaan. Toivottavasti hävettää. :—)

Mul on ollut aika pitkään outo tarve jakaa tää tapahtuma, en oikein tiiä. Koska avautuminen on kivaa? Et saisin mielenrauhan? Koska oon katkera ja vituttaa? Koska nautin henkilöiden häpäisystä? Koska tää tapahtuma vaikutti muhun vahvasti? Who knows. Mut varsinainen pointti oli, et jos ei oo mitään hyvää sanottavaa, niin ei pidä sanoa mitään. Tää on loistava neuvo mm ihmisten ulkonäön kommentoinnin suhteen. Tää meni kyl ihan ihmeelliseksi päivitykseksi, erittäin henkilökohtaiseksi tai jotain oh well.

Kategoria: Yleinen.
Tagit: avautuminen, hajottaisko, taasko mä valitan