En tiiä, kunhan selitän.

Tagit: avautuminen, elämä on niin rankkaa, taasko mä valitan.

Mul ei siis oo mitään sosiaalista elämää tääl mis mä asun. Teemu on ainut jota nään sillain joka viikko tääl tai Tampereel. Mut sit grasukavereit nään ehkä 1 tai 2 kertaa kuussa Tampereel. Muita kavereit muutamia kertoja vuodessa, riippuu vähän miten saadaan rahatilanteet ja vapaa-ajat yhteen. Kaiken muun ajan oon yksin kämpillä ja siihen hajoaa pää. Tähän kurjaan fiilikseen ku heittää jotain stressiä työnhausta ja muusta, niin uiskentelu itsesäälissä on naurettavan helppoa ja taattu lol.

Tagit: avautuminen, elämä on niin rankkaa, emotionaalinen höhlä, taasko mä valitan.

Tagit: elämä on niin rankkaa, taasko mä valitan.

Meinasin piirtää tähän yhen varsinaisen tapahtuman, mut se meni vähän monimutkaiseks ja oon laiska ja tää tapaus herättää niin suurta raivoa mussa. Mut voin selittää sen. Eli olin 16-vuotias. Mul oli siihen aikaan ensimmäinen poikaystävä, oltiin siinä sen asuinpaikalla ja saavuttiin uimarannalle. Noh heti ensimmäisenä jäädään valitettavasti hengaa jonkun idioottiporukan keskelle, tällä exällä kun oli joku tarve miellyttää jopa idiootteja, joista se ei pitänyt. Ihan sama saiko se nokkiinsa siinä samalla. Mut ensimmäisenä alkaa semmonen ”Ai tääkö on tää sun nykyinen…”. Sit muhu päin käännytään kattoo ja sit ”Ei millään pahalla, mut en panis sori.”. Ja mua vaan hämmentää koko tilanne niin paljon, okei ei ollu eka eikä viimeinen kerta kun mulle avaudutaan päin naamaa mun pantavuudesta jne. Koin vaan niin suurta vastenmielisyyttä koko henkilöä, tilannetta, porukkaa ja silloista poikaystävääni kohtaan. Ja se keskustelu jatkuu sillä, että sit aletaan pohtia kuinka silloiseni entinen oli paljon kuumempi jne. Ja exäni oli vain hiljaa, ei tehnyt minkäänlaista elettä, että nyt lähdetään vetää. Sitten vielä keskustelu etenee siihen, että kyseiset ihmiset suunnittelee lähtöä rannalta. MUTTA ne ei sitä tee, ennen kuin ne näkee kun mä käyn heittää mun uikkarit niskaan ja pääsee arvostelee mun bikinikropan.

Jossain vaiheessa sit kävin sniikkaamassa uikkarit niskaan ja kun muut viel hengaili, niin painelin veteen. Sit jonku ajan päästä exäkin oli heittäny uikkarit ja oli tulos kans veteen. Mut sit sama porukka seuraa sitä laiturille ja alkaa jutella sille ja vilkuilee jatkuvasti mun suuntaan. Noh kuinkas ollakkaan, exä alkaa siinä sit huutelee mulle laiturilta et ”Hei Milla, tuutko käymään täällä?”. Totta kai mä tajuan mitä tässä haetaan ja oon vaan silleen et nahh, miks? Mitä asiaa sul on? Sit se vaan huitoo ja ”Tuu käymään tääl laiturilla. Tuu ylös. Tuu käymään.”. Siinä sit aattelin itekseni et vitut, mennään sit. Toivottavasti se on mun vihan arvoista sulle. Se on jännä tunne kun joku, jota pidit kivana ihmisenä suostu tommoseen. Ihan kivahan se on käskyttää tyttöystävä kusipäiden eteen näytille bikineissä, et ne voi arvostella sen kropan.

Jos exä sattuu lukeen mun blogii, niin moikkelis vaan. Toivottavasti hävettää. :—)

Mul on ollut aika pitkään outo tarve jakaa tää tapahtuma, en oikein tiiä. Koska avautuminen on kivaa? Et saisin mielenrauhan? Koska oon katkera ja vituttaa? Koska nautin henkilöiden häpäisystä? Koska tää tapahtuma vaikutti muhun vahvasti? Who knows. Mut varsinainen pointti oli, et jos ei oo mitään hyvää sanottavaa, niin ei pidä sanoa mitään. Tää on loistava neuvo mm ihmisten ulkonäön kommentoinnin suhteen. Tää meni kyl ihan ihmeelliseksi päivitykseksi, erittäin henkilökohtaiseksi tai jotain oh well.

Tagit: avautuminen, hajottaisko, taasko mä valitan.

Alkaa tympiä tää, että rakennuksessa remppaa meneillään. Ei oo kovin rauhoittavaa, et putkimiehet voi tulla omilla avaimilla hetkenä minä hyvänsä 8-15.30 välillä kämppään. Niillä kun ei oo aina malttia odottaa, että ovi tultaisiin avaamaan. Mielummin siinä jää kyseenalaisessa asustuksessaan hengaamaan sänkyyn peiton alle kuin lähtee yrittämään vaatekappaleita niskaan lol.

Ps. Jee kiitos kaikista kommenteista ja muista viime postaukseen, olin hurjan innoissani ja vähän myös ;__;

Tagit: elämä on niin rankkaa, taasko mä valitan.

Tagit: elämä on niin rankkaa, kissat, taasko mä valitan, unet.

Tänään heräsin ja totesin et tää päivä tulee oleen pyllystä.

Tagit: avautuminen, hajottaisko, taasko mä valitan.

Ennen mun naamapalmuilua tän julkaisun jälkeen köh.

Et semmosta, näin käy kun piirtää vahvoissa tunnetiloissa tai jotain eh :::D

Tagit: avautuminen, emotionaalinen höhlä, hajottaisko, koulu, luv lyfe, taasko mä valitan.

Oon niin laiska tekeen näitä juttuja nykyään töiden jälkeen, et mulla on hieno kasa sarjiksii jotka pitäs tussata ja värittää. Mutku ei jaksais.

Tagit: hyvä mä, lomareissu, taasko mä valitan.

Okei, nukuin siis kaks tuntia viime yönä: mun kiinnostus siistiä näitä oli vähän jossain muualla. Ja joo, tässä nyt oli jotain koskien mun Teneriffan reissua (pikkuveljet, ai että!) ja pari äärimmäisen hilpeää sotkua kotiutumisen jäljiltä, jolloin olin väsynyt ja emotional hehe. Yritän näitä reissujuttuja piirrellä pois alta, mut on vaan niin paljon settiä joten saa nähä. Tähän piti jopa tulla kaks sarjista enemmän, mut totesin kotona et olin skannannu huonosti ne koululla. Ehkä ens kerralla sit!

PS. Send help, mun läppäri on alkanu tekee kuolemaa. Mitenköhän se ees kehtaa näin neljän vuoden yhteiselon jälkeen?

Tagit: elämä on niin rankkaa, emotionaalinen höhlä, kaverit, lomareissu, perhe, taasko mä valitan.