Kun tuntuu ettet oo tarpeeksi

11.11.2016 - 22:03 / mirufrog.


tuntemuksii1tuntemuksia2

Tää oli vaikee tehdä ku ei oikeen tienny miten kuvais ja käsittelis. Mut jonkinlainen sekametelisoppa tää nyt on, toivottavasti tästä jotain joku tajuaakin lol.

Lisään vielä et mun on tosiaan ollut aina vaikee saada kavereita ja ne ketkä mulla on, niin pelkään ihan saatanasti et nekin kääntää mulle selkänsä niinku kaikki muut aiemmin.

 

Kategoria: Yleinen.
Tagit: , ,



2 vastausta - “Kun tuntuu ettet oo tarpeeksi”

  1. inkubi Kirjoittaa:

    Ne ”liian” kiltit ja herkät ovat otollisimpia kohteita kiusaajille. Jotkut ihmiset rypevät niin syvällä epävarmuudessa ja itseinhossa, että ainoana ulospääsynä nähdään muiden vetäminen sinne omaan suohon ja polkeminen näiden päälle, jotta päästäisiin itse ylös.

    Jos joku kohtelee sua huonosti, niin vika ei oo sussa, vaan siinä toisessa. Sama pätee myös tuohon ulkopuolelle jättämiseen ja paskanpuhumiseen. Useimmilla ihmisillä on jokin kumma tarve pönkittää omaa egoaan ympärilleen keräämillään ihmisillä ja heidän saavutuksillaan tai maineellaan, eikä siinä sallita heikkoja lenkkejä. Mutta jälleen vika ei oo sussa, vaan niissä. Ja mikäli ihmiset käyttäytyy noin, niin haluaisitko edes olla heidän kanssaan missään tekemisissä? Ei heidän pinnallinen hyväksyntänsä merkitse mitään.

    Ja mitä työelämään ja työnhakuun tulee, niin tää koko systeemi on harvinaisen kieroutunut ja korruptoitunut. Töitä pitäis tehdä ilman palkkaa tai matalapalkalla, muu elämä ja terveys pitäisi uhrata työlle. Jos et siihen kykene tai edes löydä töitä, olet roskaa. Tai niinhän meitä kovasti yritetään saada uskomaan kaikilta tahoilta.

    Valtaapitävät ihmiset on määritelleet keskenään tällaisen tietyn muotin, mihin pitää sopia ollakseen kelvollinen: parisuhde, työpaikka, lapsia, omakotitalo asuntolainalla sekä lyhyt eläke, jonka aikana toivotaan että rahareikä kuolee mahdollisimman nopeasti pois. Siitä ei kuitenkaan kannata välittää, koska ihmisiä ei voi miellyttää koskaan, aivan sama vaikka olisit kuinka kuuluisa, rikas ja kaikin puolin ”täydellinen.”

    Mikä sulle on tärkeintä? Perhe, ystävät, se että hyväksyisit itsesi? Se että oot hyvä niitä ihmisiä kohtaan joita sulla on? Se että saat mielihyvää asioista joita tykkäät tehdä, vaikka tiedostatkin että jossain on joku parempi? Vaikka sun paras ei muille riittäisikään, niin niiden on ihan turha itkeä. Sen nyt vain on riitettävä niille. Kun sitä enempää ei kukaan voi muilta vaatia. Ja jos vaatii niin diagnoosi on yksinkertainen: kusipää.

    Jos onnistut tekemään rauhan itses kanssa niin vähitellen muiden kaltoinkohtelu ja valittaminen alkaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, eikä sitä ota enää niin henkilökohtaisesti. Sua ei kohdella huonosti siksi että sinussa olis vikaa, vaan siksi, että niissä on vikaa.

  2. mirufrog Kirjoittaa:

    inkubi: Joo, näinhän se menee valitettavasti. Nykyään oonkin jo melko selvillä vesillä näistä jutuista, mutta välillä nää vanhat jutut nousee pintaan ja alkaa kalvamaan. Erityisesti kun on nyt työttömänä ja on paljon aikaa, mut tärkeet kaverit asuu muissa kaupungeissa tai on opiskelemassa/töissä. Yhteisiä aikatauluja on vaikea saada sitten sopimaan yhteen, päädyn herkästi synkistelemään ja miettimään liikaa. Tiedostan sen, et nuo mun lapsuuden ja yläasteen aikaiset kokemukset on semmosii mitkä aiheuttaa tätä mun pirujen maalailua seinille.

    Esim. Yritetään sopia kaverin kaa pitkästä aikaa näkeminen, mut se kaatuu koska kaverilla onkin työvuoro ja sen lisäksi jokin perhejuttu sovittuna. Ymmärrän hyvin miksi ei onnistu ja oon ihan ok. Mut sit on se pieni ääni päässä, joka alkaa supattaa jotain et ”lol ei se oikeesti vaan haluu nähä sua ja keksii vaan päästään menoja”. Yleensä pystyy sit blokkaan ne ajatukset ja tietää muutenki et mistä ne kumpuaa, mut joinain huonoina päivinä sen vaan nielee totena.

Trackback URI | Kommenttien RSS

Jätä vastaus